Yhteystiedot

Alnus ry
Mastotie 10
68100 Himanka

Metsät / Meidän metsämme / Vihreä kulta / Uitto, Rapakkoleuan tukit

  

Tarinat on julkaistu aikaisemmin Vanhaa Räyrinkiä kirjassa, jossa olevat tarinat on koottu Aila Haapalan vetämän  perinnepiirin muisteluista sekä haastatteluista ja asiakirjoista.

Kirjoittaja: Marjatta Pulkkinen.
Artikkelit julkaistaan www.alnus.fi/ -sivuilla tekijöiden luvalla.

Uitto


Rapakkoleuan tukit


Erkki Salmela on kirjoittanut muistiin vanhan perimätiedon Pulkkisen isännän, Rapakkoleuan, uittopuuhista Perhonjoessa Haapajärven läpi.

Kokkolaan oli tukkien määrä mennä  ja puut oli P:llä merkittyjä. Rapakkoleuka oli saanut puut uitettua Salmelaan Haapajärven yläpäähän. Nyt tuli pulma miten saada ne järven yli alajoelle. Ei ollut lauttaustarpeita, ei puomeja, ei mitään kokemuksia järven yli viemisistä, arvelee Salmela.  Rapakkoleuka pani toivonsa  hyvään tuuleen ja puupoikaan.

"Sattui olemaan hyvä etelätuuli, vähän itään kääntyvä, mikä sopi järvelle hyvin. Hänellä oli kaksi venettä ja niissä miehet. Kun tukit laskettiin järvelle, niin Rapakkoleuka tuumi: "Niinhän se menee ko lammaslauma, ja ko tulhan kirkolle, paan viis markkaa vielä puupoikhan, ni kaikki on hyvin."

Rapakkoleuka tuli tukkien ja veneitten kanssa Mäntyniemeen ja alijoki jo näkyi. Silloin häneen meni ahneus ja hän sanoi miehilleen: "Ja  persheestä minä viis markkaa puupojalle!"

Mutta nyt tuli luonto Rapakkoleuan  tielle. Tuuli kääntyi heti luoteeseen ja vielä yltyi. Tukit palasivat takaisin eikä ne kaksi venekuntaa saaneet mitään keinoa sille. Ennen iltaa kaikki tukit oli Itälahden perukassa, ja kun vesi oli korkealla, niin puut uivat kauaksi Hämeennevalle. Tuuli pysyi monta päivää pohjoisluoteessa ja vesi laski. Rapakkoleuan tukit jäivät sinne, eikä hän nevan pehmeyden takia saanut mitään pois.

Näitä tukkeja löytyi vielä Salmela-Sillanpää - tien kahta  puolta, kun nevaa tehtiin kytömaaksi. Jotkut olivat hyvin säilyneitä. P-kirjainkin oli hyvin näkyvissä. Salmela arvelee, että se oli Rapakkoleuan viimeinen yritys, koska vahinko oli melkoinen.

Julius ja Sandra Pulkkinen kertovat myös näistä Rapakkoleuan puista. Julius sanoo Rapakkoleuan olleen varakas mies aikoinaan, mutta köyhtyneen tässä uittohommassa. Tukit olivat suuria, ehkä ulkomaille menossa. Juliuksen kertoman mukaan miehen lupaus puupojalle oli neljä ruplaa. Sandra oli nuorena vääntämässä näitä Rapakkoleuan puita suosta.

Sahatukkeja, mastopuita ja laivan pyöröpuita olikin uitettu Perhonjokea pitkin 1600-luvulta alkaen tuonne Pulkkisen isännän uittoihin asti eli 1800-luvun alkupuolelle. - Muutakin kauppatavaraa metsästä löytyi. Vuonna 1886 ilmoittaa Kustaa Hannila ostavansa kuusen pihkoja maksaen "kahdeksankymmentä penniä Leiviskästä puhtaista ilman parkita".


kotisivut yhdistykselle