Yhteystiedot

Alnus ry
Mastotie 10
68100 Himanka

Metsät / Meidän metsämme / Vihreä kulta / Uitto, Parkkuulta uittoon

  

Tarinat on julkaistu aikaisemmin Vanhaa Räyrinkiä kirjassa, jossa olevat tarinat on koottu Aila Haapalan vetämän  perinnepiirin muisteluista sekä haastatteluista ja asiakirjoista.

Kirjoittaja: Marjatta Pulkkinen.
Artikkelit julkaistaan www.alnus.fi/ -sivuilla tekijöiden luvalla.

 Uitto

Parkkuulta uittoon

Vuonna 1878 vahvistettiin lauttaussääntö "Kokkolan joessa ja sen lisävesissä". Puuaineita sai lautata joko "irroillansa tai koossa sidettyinä kehäpuiden tai puomien sisällä, asiain haarain mukaan". Kaikki puu oli täydellisesti kuorittava, tai lauttaaja sai sakkoa viisikolmatta penniä kustakin puusta.

Vitsaksia, kuoria tai puomirenkaita ei saanut viskata järveen. Sillat, myllyt ja talojen maat saivat entistä paremman suojan. "Kasvavalle pellolle älkööt lauttausmiehet käykö", sanottiin, ja niityllekin sai mennä vain kuuden jalan päähän vesilinjasta.

Laajemmat  uitot alkoivat vuosisadan vaihteessa. Uitto alkoi huhtikuun lopulla, sillä tulvavesi oli tarpeen. Tärkein Räyrinkiä koskettanut uittoväylä oli Perhosta Haapajärvelle, jossa lautattiin ja  Kirssinkoskelta taas jatkettiin irtouittona.  Toinen lähti Perhon Porasesta, kulki Sääksjärven ja Patanan kautta  ja jatkui Kruunupyyhyn. Sillä välillä oli monta järveä ja välillä lautattiin.

Vuonna 1901 kuultiin kirkossa sykähdyttävä ilmoitus: "Kohta avo-veden tultua aloittaa talokas Matti Wesisenaho Kauppias Gustaf Svanljungin puolesta Wetelinjoessa uittamaan tukkia ja paperipuita."

Perhonjoen ja Porasenjoen varret olivat täynnä  hyörinää. Hevosilla ajettiin puuta veden varteen,  ja uitto yhdessä kevään kanssa oli työtä ja juhlaa.  1930-luvun alussa saattoi uittomies tienata 1000 markkaa kuussa, joka oli rengin vuosipalkasta 1/3 osa. 5  Useimmiten oli miehillä omat eväät. Lisäsapuskaa hankittiin jokivarren taloista.

Vonkamiehillä oli laavu jokivarressa. Yleensä oli perholaisia häntäporukka, joka vei uiton Hauille ja Kruunupyyhyn asti. Vain riuskimmat jaksoivat rannikolle. Löijan Antti ja Lindholmin Armas veivät nuorena aina mereen asti. - Huhtasaaren Aarne ja niinkin nuoret miehet kuin Rauman Teimo ja Leivon Kalevi vieneet kerran uiton merelle.
 

 


kotisivut yhdistykselle