Yhteystiedot

Alnus ry
Mastotie 10
68100 Himanka

Metsät / Meidän metsämme / Vihreä kulta / Uitto, Porasenjoella

  

Tarinat on julkaistu aikaisemmin Vanhaa Räyrinkiä kirjassa, jossa olevat tarinat on koottu Aila Haapalan vetämän  perinnepiirin muisteluista sekä haastatteluista ja asiakirjoista.

Kirjoittaja: Marjatta Pulkkinen.
Artikkelit julkaistaan www.alnus.fi/ -sivuilla tekijöiden luvalla.

Uitto

Porasenjoella


Lisätulot metsätöistä olivat tarpeen erityisesti 1920 - luvulla.  Hakkuut kestivät talvikauden. Sen jälkeen oli pitkin jokivarsia  käynnissä parkkuu. Suvikelillä parkattiin metsissäkin, mutta enimmäkseen  keväällä jokivarsilla. Naisiakin nähtiin parkkuulla.

Kokeneet parkkuumiehet sanoivat, että ensimmäisenä päivänä on tehtävä vain parkkuupukki, mittakäppi ja paskaläjä. Parkkuupukki tehtiin propsista. Toisessa päässä oli kaksi jalkaa, toinen pää vastasi maahan. Jonkun matkaa alapäästä  oli pystyssä tukipuu, jonka yläpäässä oli kolo. Kolo oli myös jalkojen yläpuolella. Pölli pantiin niihin ja pantaveissellä   painettiin alas jolloin kuori irtosi. Yksi vuosilusto meni kuoren mukana.  Laitettiin säkkiesiliina eteen, etteivät kaikki vaatteet pihkottuneet.
porasenjoella3-6.jpg
Joen eli Långin talo ja jauhomylly Porasenjokivarressa uiton aikaan 1930-luvulla.



Iso-Alafree tuli paikalle. Hän oli Storbackan Alfred, jota sanottiin myös kaksiriviseksi. Takinko vai kaksikielisyyden takia? Komialla miehellä oli suuri äänikin.  Alafree katseli taivaalle: "Sinula on puusa linnunsilimiä". Kas, kun kuusessa on kuiva oksa, niin sen ympärille jää nila. Kun se on vähän aikaa, niin se muuttuu punaiseksi. "Sinoot kiero", sanoivat miehet Alafreelle. "Mine ei pysy yhtiösä, josen oo kiero",  myönteli Alafree. Kalbackan Einarikin Evijärveltä osti myös puuta ja Ahon puolella Uudenahon Erkki ja Haapalan Hinti.

Sahamyllyltä Vähällekoskelle päin olivat Saarelan Kallen pojat, viisi miestä, laittamassa  propseja veteen, kun Ketolan Toivo kävi varastamassa  oppia. "Mitäs se poika täällä naavistelee?" kysyivät "meiän veljekset". Toivo totesi, että oli laitettu ensin metrisiä, sitten viisijalkaisia ja sitten seitsenjalkaisia kaivospuita. Pitkät puut olivat luiskana.  Kun heittivät puun, meni liukkaasti veteen asti. Puut oli kuorittu jokirannassa.  Jotkut vielä kastelivat puut, että ne juoksivat liukkaammasti.

Ensin mitattiin pikkupomojen puut, sitten oli isomitta, jolloin mitattiin kaikki. Jokisillalta katseltiin jäiden lähtöä ja sitten tulikin jo uiton aika. Alafreella oli kiire. Uitto piti saada mereen ennenkuin järvissä kasvoi korte ja heinä.

Jos otti urakan puitten vesillepanossa, sanoi Alafree, että vuorokausi on aikaa. Vonkamiehet huolehtivat, ettei silta mene eikä tule patoja. Jotkut purkivat sillan kannen, ettei jäänyt kuin syllyt. Alafree huuteli: "Misä sine Mikko on? Sine nii laiska mies, että oot oikein kotamikko!"  Mikkolan  Mikko oli lähimmässä ladossa nukkumassa.

Hietalan Joeli Vimpelistä oli toinen uittopomo. Alafree meni etupään mukana, Joeli venekunnan kanssa hännillä puhdistamassa rantoja. Yhtiöitten jälkeen uitettiin tukkeja Saaren Jaakon sahalle Räyrinkiin.

Kalliojärven miehiä oli uitossa suuri joukko. Löijan Antti ja pojat Sulo ja Veikko, Rauman Antti, Saarelan Santeri, Välisaaren Tauno ja Lauri, Syrjälän Onni ja Toivo, Karrin Kalle ja pojat Olavi ja Onni, ja Välisaaren Nikolai ainakin. Nikolain Hilta oli kahvinkeittäjänä, joka yleensä lähti mukaan Sääksjärveltä asti. Toiset saattoivat tulla väliltä. Kahvinkeittäjällä oli itsenäinen yritys. Hän kulki pannunsa kanssa häntäporukan mukana, jossa oli enempi miehiä.

Taloissa yövyttiin. Sääksjärveltä lähtiessä oli Raumalla Kalliojärvellä ensimmäinen tukkilaisten yöpymispaikka. Seuraava oli Joella eli Långilla Räyringissä ja sitten Teerijärvellä. Kylän taloissa myös kortteerattiin, ostettiin leipää ja joskus muutakin ruokaa. Teerijärven makkaratehdas myi sota-aikana tukkilaisille makkaraa ilman korttia.

Siltojen vahtiminen otettiin usein urakalla. Silloinen Pitkänkosken silta oli aika matalalla. Sillan takana putoaa äkkiä ja joki menee kapeaksi. Siihen tuli usein ruuhkaa. Kun miehet menivät sumaa  purkamaan, oli se hurjan näköistä hommaa. He väänsivät kekseillä ja kangilla ja kun puut lähtivät liikkeelle, nähtiin uittomiehen putoavan. Puita tuli rajusti ja se näytti hengenvaaralliselta. Toinen uittomies sai ojennettua keksin ja märkä mies pääsi pois puitten alta.

Kun uitto oli mennyt, pidettiin  Joen  sillalla tanssit. Mikkolan Jalo oli vielä kotimaassa ja soitti. Teerijärven seurantalolla tukkilaiset olivat tansseissa, mutta parhaiten jäi mieleen ne tanssit, jotka pidettiin merelle tultua, jokivarren tanssilavalla.


kotisivut yhdistykselle