Yhteystiedot

Alnus ry
Mastotie 10
68100 Himanka

Metsät / Meidän metsämme / Vihreä kulta / Uitto; Miesponttuu,hevosponttuu ja pukseeri
  

Tarinat on julkaistu aikaisemmin Vanhaa Räyrinkiä kirjassa, jossa olevat tarinat on koottu Aila Haapalan vetämän  perinnepiirin muisteluista sekä haastatteluista ja asiakirjoista.

Kirjoittaja: Marjatta Pulkkinen.
Artikkelit julkaistaan www.alnus.fi/ -sivuilla tekijöiden luvalla.


Uitto

Miesponttuu, hevosponttuu ja pukseeri

Haapajärvellä oli ensin  miesponttuu ja sitten hevosponttuu. Sitten tuli pukseeri. Pilikistys oli nimeltään paikka jokisuussa. Sieltä seurattiin uiton kulkua. Aluksi oli venehuoneessa kämppä  ja siinä kahvinkeittäjä.  Sitten  tehtiin hirsikämppä, jossa oli kamina. Siellä oli myös iso lautahuone, jossa säilytettiin uitossa tarvittavat veneet.

Kun Suomela-vainaa oli pomona, oli Pollarikosken Minta kahvinkeittäjänä. Saha - Ellan Iita taisi myös olla uittokokki. Poomain  laittaminen  ei aina onnistunut, varsinkin jos sattui vastatuulet. Puomit tehtiin  kiinnittämällä tukit  peräkkäin. Ennen käytettiin vissalenkkejä, mutta siiten tulivat jo rautalenkit. Puomeilla ohjattiin puun kulkua tai sidottiin ponttuun vedettäväksi.

Ponttuussa oli vene, jossa oli kelavehkeet ja toinen vene, jolla ankkuri kuljetettiin. Kun varppi oli kiertynyt kelalle ponttuun nurkalle ja lautta oli lähellä ponttuuta, vietiin veneellä ankkuri ja varppitouhu taas kauemmaksi, niin pitkälle kuin varppia piisasi. Siihen taas ankkuri. Kelan kiertäminen oli ykstoikkoista hommaa. Miehet meinasivat nukahtaa joskus kesken kaiken. Miehiä oli noin 14 ponttuulla, arvelee Aarne Huhtasaari

Perälä oli kerran taas kymppinä ja tuumasi miehille, että on tämä miestäpoikaa, kun noin vedetään. Silloin tappi katkesi ja koko kela molskahti veteen.

uittopuomannostoa4-3.jpg

Ne jotka sattuivat olemaan varpin puolella, löysivät itsensä järvestä: "Taipalhen Voitto ja minä olthin sielä.  Meitä nauratti sitte ko olthin päästy ponttuulle ja Voitto yritti sen kelan päälle... No, semmonen pyöriä kela,  josa oli semmoset puut, se pyöri aina.  Voitto oli aina sen kelan alla", muistelee Aarne
Uittopuomin nostoa Haapajärven ylipäässä. Ylärivissä vasemmalta Hilma Klemola o.s. Knuuttila, Kalle Rautamäki, Aili Klemola, Oiva Klemola, Toivo Niemelä, Aarne Huhtasaari, Ales Huhtasaari, Väinö Salmela ja Veikko kankaanpää. Edessä vas. Sulo Suvanto, Vilho Kaunisto ja Antti Kankaanpä

Sitten tuli hevosponttuu. Myllymäki oli yhtenä keväänä oikein pääpomona ja sen hevonen oli siinä. Taivassalon Elias oli myös hevosen kanssa. Kun hevosponttuu loppui, suunniteltiin semmoista soukkaa ränniä, olisiko ollut 50 metriä leveää. Että tehdään semmoinen kuin jokikin on, kyllä se siitä menee. Ei  se mennyt siinä mitenkään. Aina sai olla töyttimässä. Sitten levennettiin väylää, että se meni melkein pitkin rantoja.

Pukseeri tuotiin vuonna  - 48. Se tuotiin Haapalan kartanolle ja pantiin vesille rullaamalla. Mikä tämä pukseeri oli?  -  Se oli rautainen laiva, jossa oli petroolimoottori. Se veti vinssillä lauttaa. Pukseerin nimi oli Kalle. Nimi oli maalattu kylkeen. Sitä pidettiin venehuoneessa jokisuulla Pilikistyksessä. Salmelan Taito oli koneenkäyttäjänä. 

Kymppeinä muistetaan Kauniston Ensti ja Viisteensaaren Eino. Tikkakosken suutarin pojat, Lauri ja Onni ja Heino, olivat paljon uitossa. Onni oli hyvä ruuhkanpurkaja. Hän tiesi, mistä pitää nykäistä. Lauri oli erikoisen hyvä uittomies ja koskenlaskija. Siponkoskessa on laskettu koskea. Väkeä oli paljon seuraamassa. Lauri oli koskenlaskunäytöksessä. Hän laski Siponkosken hypäten välillä ilmaan. Suvannon Hugo oli silloin vonkamiehenä, Kekkinen pomona.

Sotien välissä taisi olla se isoruuhka. Joki rupesi täyttymään Haapajärvestä, se täytti suvannot ja koskiin tuli ruuhka. Viisi-kuusimetrisiä tukkeja oli pystyssä Fosbackan koskessa. Peljättiin, että silta menee. Siponkoskella oli ruuhka syönyt maata aarikaupalla. Purkaminen oli vaarallista. Oli tarkalla ettei Viisteensaaren Eino jäänyt sinne, jäi jo tukkien sekaan.

Aarne Huhtasaari on ollut uitossa 17-vuotiaasta. Hän muistaa  ajan, jolloin palkka oli 3½ markka tunti. Lautan ylivieminen laskettiin 12 tunniksi, vaikka olisi nopeamminkin vienyt. Nuoremmat kluput vietiin puhdistamaan rantoja. Palosaaren Lauri, Finnilän Eino ja Huhtasaaren Aarne olivat  sitä pilisakkia ennen varsinaista uittohommaa. Myllymäki pani Järvelän Aaton pomoksi, ja Aatoa sitten sanottiin pilisakin johtajaksi. Joen rantaa kuljettiin Forsbackaan päin ja siivottiin rantoja.

Oli kevät  - 41.Uitto oli menossa.  Naisia oli pesemässä pyykkiä Karjalankosken rannalla. He ihmettelivät, miten miehet käyttäytyvät noin kummasti. Koski oli tukossa eikä kukaan tullut. Olivat Laasasen pajan ympärillä. Osa löi kekseistä varsia poikki. Torpan puolta Nivasaaren sivu tuli mies, joka sanoi, että miehille oli tullut määräys lähteä sotaan. Uitto jäi siihen. - Kuparin Aarne hukkui sodan jälkeen Karjalankoskeen.


kotisivut yhdistykselle