Yhteystiedot

Alnus ry
Mastotie 10
68100 Himanka

Metsät / Meidän metsämme / Vihreä kulta / Metsästys; Pikkuriistaa

 Tarinat on julkaistu aikaisemmin Vanhaa Räyrinkiä kirjassa. Kirjassa olevat tarinat on koottu Aila Haapalan vetämän  perinnepiirin muisteluista sekä haastatteluista ja asiakirjoista.

Kirjoittaja: Marjatta Pulkkinen.
Artikkeli julkaistaan www.alnus.fi/ -sivuilla tekijöiden luvalla

Metsästys

Pikkuriistaa

 

Maakunnasta vietiin lintuja ja jäniksiä Kokkolan torille myyntiin. Ennen vapaussotaa oli siellä venäläinen varuskunta, joka tarvitsi riistaa. Näin kertoi Eeti Viisteensaari:

"Minä en iliman pyssyä pärjänny yhtään, metäsä syntynny. Minä myin venäläisille Kokkolasa riistaa. Ne ei sitte valakosta lintua huolinnu, ne jotenki pelekäs, ne, ei syönny niitä. Ryssä suojelee joutsenta ja valakosta jänestä ja lintua. Piti olla metso, koppelo tai teeri, semmonen harmaa lintu, ennenkö ne osti. Ne lähti heti kävelehän, jos oli valakonen messikana."

Eetin veli Eino Viisteensaari oli myös metsästäjä. Maanpään seppä sai osumaan lintuun reessa seisoen. Vainion Aapi ampui oravia ja kävi soitimella. Ihmeteltiin, miten Aapi osasi, vaikka käsi vapisi. "Se pitää laukasta sillon, ko on kohalla", sanoi Aapi. Saaren Jaakko, sahan veljesten isä, oli päivät sahalla, yöt soitimella. Saaressa  majailleet tukkilaiset neuvoivat Jaakolle, missä oli ruuhka, että pääsi joesta yli.

Jukintuvalla oli Jaakolle sanottu, että saloilla on metso, joka ei anna toisten laulaa. Jaakko meni ja ampui ukkometson; seuraavana aamuna lauloivat innolla kaikki. Vimpelis-tä tuli kerran Sainpakan opettaja Jaakon kanssa soitimelle. Jaakko paukutteli ja metso metson jälkeen kuukahti. Opettaja sanoi tuohtuneena: "Tämä ei ole oikein", ja lähti pois.

Jaakko pyydysti myös kettuja raudoilla. Seppä-Eemeli oli kertonut, että Jaakko pyydysti viimeisen saukon raudoilla Tervaskankaan sillan alta koskesta. Jouduttiin särkemään jäitä, että saukko löydettiin. - Jaakko kuoli vuonna 1927. Lassilan seppä-Eemeli muistetaan myös innokkaana kalastajana ja metsästäjänä. Prutimaan Erkillä oli loukkuja ja Maispekin Matilla.

Löijan Antti pyyti Räyringissä asuessaan satimilla kärppiä, samoin Lassilan Ylitalon Eemeli. Kärppä oli tarkka eläin. Kun latojen viereen laitettiin loukkuja, piti havuilla lakaista jäljet pois. Kalliojärven miehille metsästys oli tärkeä tulolähde. Seemi Järvelä osti ensimmäiseen Valmet--traktoriinsa niittokoneen oravannahoilla! Seemi pyyti myös jäniksiä.

Kirnuksi sanottiin tällaista pyydystä:
- Panthin seiphäitä pysthön ja pyöriva puu siihen päälle ja lyhyre keskelle. Aina ko lintu istu, se putos kirnhun ko kerran liikku se poikkipuu. Lintu ei tienny. Se ei päässy suorhan ylös lentähän. Kassothin tuvan lasista. Aina vain teeriä tippu. Ois tullu vaikka koko parvi, mutta otethin se pois sieltä.

Paavo Korpelan (s. 1920) tärkeä ansiolähde ja harrastus on ollut metsästys. Hän on ampunut ainakin 1000 oravaa ja 56 kettua, lisäksi ne jotka on saanut raudoilla. Kun orava oli hinnoissaan, tienasi metsiistyksellä hyvin. Sotien jälkeen sai oravannahasta 3 mk 50 p mutta ketusta peräti 500 markkaa. Kun serkukset Lepistön Paavo ja Korpelan Paavo tulivat metsältä, nylki jälkimmäinen Paavo kävellessään 40 oravaa. Finnilästä Konttikoskelle päin oli hyvät kettumetsät.
–Loukku laitethan ketun vanhoille jälijille. Raurat viritethän leviälle ja läppä jää pitemmälle. Kettu tulee, ei arvaa mitään, astuu läpän päälle ja raurat laukiaa. Kettu pyörii ja pyörii ympäri. Sitte tuun minä ja tapan sen. Jos en saa kiinni, minä ammun", kertoo Paavo. Kulkukauppiaat kulkivat pyörillä ostamassa oravan ja ketun nahkoja. Metsoja ja teeriä on Korpelan Paavo myynyt Osuus-liikkeeseen, Kiviaholle ja Tikkakoskelle.

 







kotisivut yhdistykselle