Yhteystiedot

Alnus ry
Mastotie 10
68100 Himanka

Metsät / Meidän metsämme / Vihreä kulta / Sahamyllyt; Pärehöylät

 

Tarina on julkaistu aikaisemmin Vanhaa Räyrinkiä kirjassa. Kirjassa olevat tarinat on koottu Aila Haapalan vetämän  perinnepiirin muisteluista sekä haastatteluista ja asiakirjoista.

Kirjoittaja: Anna-Leena Alaspää.
Artikkeli julkaistaan www.alnus.fi/ -sivuilla tekijöiden luvall

Pärehöylät


Talon kaikkien kattojen kattamiseen tarvittiin paljon päreitä. Kattopärepuiksi valittiin pitkiä ja si-likavia mäntyjä. Oksia ei saanut olla, sillä oksan kohdalle tuli reikä. Ne parkattiin ja pätkittiin käsisahalla 18 tuuman pituisiksi pärepölkyiksi, jotka sitten höylättiin päreiksi. Sahamyllyllä oli pärehöylä, mutta Forsbackan koskessakin oli ja asunkankaalaisilla Kirssinkoskessa Siponkosken puolella. Harjullakin oli. Sen voimana oli petroolilla käyvä "maamoottori". Viisteensaaren päre-höylä oli miesvoimainen.

- Siinä oli 3-4 metrin pitkiä pooma, toisesta päästä kiinni niinko vipukelekka ja sen toisesa pääsä oli höylä. Kolome miestä sitä poomaa eestakasin veivas ja yks syötti pärepölkkyä, muistelee Sulo Viisteensaari.

Kasperi Klemola muisteluksissaan kertoi samanlaisesta Pollarilla. Sen pooman työntämistä vauhditettiin laululla:

"Hooppa heijaa, hooppa heijaa,
yyhtä aikaa, hooppa hei.
Riiskit poojat, hooppa heijaa,
hooppa luja veeto, hooppa hei!"

Jos joku ei oikein välittänyt työntää, "piti vain niinko hanskoja poomalla", hänelle huomautettiin asiasta laulamalla: "Laaiskat poojat, hooppa heijaa...!"



kotisivut yhdistykselle