Yhteystiedot

Alnus ry
Mastotie 10
68100 Himanka

Alnus ry / Julkaisut / Lehdistötiedote

 

Lehdistötiedote

15. 3. 2004, klo 15
Professori Matti Palo, Alnus ry: puheenjohtaja

Lestijoki Pohjanmaan helmi! Alnus puntaroinut jokilaakson mahdollisuudet ja uhkat tuoreessa kirjassa.

Lestijokilaakson kehittäminen kokonaisuutena yli seutukuntarajan sisältää käyttämättömiä mahdollisuuksia. Veden laatua, kalastusmahdollisuuksia ja jokilaakson maisemia voidaan edelleen parantaa huonontamatta muiden elinkeinojen harjoittajien toimeentuloa. Myös jokilaakson metsät ja niiden suunnittelun uudet menetelmät luovat tähän oman lisänsä. Alnus ry:n retkeilyn 13 esitelmöitsijän reseptit on koottu kirjaksi, jossa nähdään vääestöpohjan supistuminen perusuhkana jokilaakson tulevaisuudelle. Siinä ehdotetaan Lestijokilaakson matkailun kehittämishanketta, jossa luonto- ja metsä4matkailun laajentamisella luotaisiin uusia mahdollisuuksia työllisyydelle ja toimeentulolle.

Lestijoki saa alkunsa Lestijärvestä, joka on 140 metriä merenpinnan yläpuolella. Oulujärven korkeus jää 134 metriin ja muut Pohjanmaan joet alkavat paljon alempaa. Lestijärvi saa vetensä Lehtosen jokea pitkin Lehtosen järvestä, 165 metrin korkeudelta. Lestijoki laskee Himangalla Pohjanlahteen kuljetettuaan vesiään 110 km. Joki virtaa pääosin syvässä uomassa, eikä ole sen vuoksi ollut niin tulvaherkkä kuin muut Pohjanmaan joet. Joen jyrkkyys on myös luonut puolisen sataa koskea sekä osaltaan vähentänyt tulvia!

Korpelan kosken putouskorkeus on 17,5 m. Se on ainoana koskena Lestijoessa valjastettu sähkön tuotantoon. Se oli ensimmäinen alallaan maaseudun sähköistämisessä. Voimalaitos lähentelee jo sadan vuoden ikää ja on jo nähtävyys sinänsä. Penkereitä on rakennettu vain vähän joen alajuoksulle. Niinpä Lestijoki virtaileekin lähempänä luonnontilaa kuin mikään toinen joki Kiiminkijoen ja Isojoen välisellä Pohjanmaalla. Siinä on myös eniten koskia ja useat niistä, esimerkiksi Niskankoski, Kallisenkoski, Hirvikoski ja Jauhokoski, vetää komeudessaan vertoja Lapin koskille.

Veden laatu ja kalastus

Lestijoen veden laatu on heikentynyt sekä luonnon että ihmisen toimesta. Valuma-alueen maan kohoaminen, soiden runsaus, maaperän happamuus ja metallien, etenkin raudan ja alumiinin, runsaus ovat osaltaan vaikuttaneet veden laatua heikentävästi. Peltojen salaojitus on vähentänyt fosforia, mutta lisännyt vesien happamuutta ja metalleja ja täten alentanut veden laatua. Noin puolet jokilaakson pelloista on salaojitettu. Soiden laaja ojitus metsälle ja avohakkuut ovat lisänneet etenkin vesien humuskuormaa. Lestijärvi oli vielä 1960-luvulla kirkasvetinen, mutta on sittemmin muuttunut ojitusten seurauksena ruskeavetiseksi. Kiintoainekuormitus Lestijokeen tulee pääosin pelloilta. Asutuksen ja teollisuuden vesien kuormitus oli huipussaan 1960-1970-lukujen vaihteessa, mutta on sittemmin puhdistamojen ansiosta vähentynyt.

Lestijoen lohi on hävitetty kauan sitten, mutta joen oma taimenkanta on säilynyt, yhtenä viidestä joesta koko maassa. Tosin taimenkaan ei enää ui runsaana, mutta lisääntyy edelleen luonnossa. Taimen ei pääse nousemaan Korpelan padon yläpuolelle. Kalanviljelyllä on tuotettu taimenta, siikaa, harjusta, ja kirjolohta kalastajien iloksi. Myös luonnon siikaa, haukea, tammukkaa ja jonkin verran muuta kalaa on säästynyt. Lestijärvessä on elinvoimainen muikkukanta. Nahkiainen on oma lukunsa Lestijoessa. Sekin ui ja lisääntyy vain Korpelan alisilla vesillä, mutta on antanut, etenkin Himangalla, omat lisäansionsa paikallisille pyytäjille. Nahkiaista on myös elvytetty istutuksin. Lestijoen suojelu, kunnostus ja entisöinti on herättänyt paljon ristiriitoja, valituksia ja oikeuskäsittelyjä. Siksi kunnostus ja entisöinti ovat viivästyneet.

Vedet ja metsät

Lestijoen valuma-alueesta hieman yli puolet on metsää, vajaa kolmannes suota, kymmenesosa on peltoa ja järvisyys jää vähäiseksi. Metsät ja vedet ovat vuorovaikutuksessa keskenään veden kiertokulussa. Puut ottavat juurillaan vettä maasta. Vedestä syntyy yhteyttämisessä lehtivihreän avulla hiilidioksidiin uutta puuainesta, mutta osa vedestä haihtuu lehtien ja neulasten kautta ilmakehään. Sieltä se palaa sateena maahan ja vesiin. Tämä jännittävä veden kiertokulku mahdollistaa sen, että Lestijokikin on eräänlainen ikiliikkuja: Lestijärvessä riittää jatkuvasti vettä joessa mereen siirrettäväksi.

Lestijoki valuma-alueineen, metsineen, soineen, peltoineen, kasvineen, kaloineen elämineen ja ihmisineen muodostaa koko jokilaakson kasittävän ekosysteemin, jossa osat vaikuttavat toisiinsa ja koko jokilaakson hyvinvointiin. Nykyinen seutukuntajako särkee tämän kokonaisuuden. Jokilaakson kehittäminen on hidastunut joen ylä- ja alajuoksun väestöjen erimielisyyksien vuoksi. Lestijoki on vuodesta 1987 ollut koskiensuojelulain alainen. Laki estää vesivoiman lisärakentamisen, mutta antaa raamit jokilaakson tulevalle kehittämiselle virkistyksen ja matkailun suuntaan.

Asutus levisi aikanaan jokea seuraten sen yläjuoksulle ja joki antoi lisäsärpimen uudisasukkaiden niukkaan ravintoon. Tukkien ja propsien uitto kulki puolestaan latvapuroilta merelle tai Kannuksen sahalle. Muistona uitosta on jäljellä vain Korpelan padon ohittava tukkiränni. Se onkin pisin, 600 m, jäljellä oleva ränni koko Suomessa. Yhdessä historiallisen padon ja voimalaitoksen kanssa se muodostaa merkittävän matkailunähtävyyden. Uitosta ja uittojätkistä on jäljellä vielä tarinoita ja siellä täällä jokivarressa Kivijärvisten ja Kinnusten jälkipolvia - uiton työväkihän tuli Lestijoelle paljolti keskisestä Suomesta, jossa uitolla oli pitemmät perinteet.

Eskolan kapearaiteinen Pikkurata kuljetti 1922-1962 halkoja ja tukkeja Lestijärven, Toholammin ja Sievin erämaista pääradan varteen Eskolan asemalle eteenpäin kuljetettavaksi. Radalla oli mittaa 68 km sen ollessa pisimmillään 1955. Nyt on Pikkuradasta, kuten uitostakin, jäljellä vain muistot. Pikkuradan muistot on kuitenkin tallennettu uittoa paremmin Pikkuratamuseoon Kannuksen Eskolan kylään. Sieltä löytyvät upea radan toiminnan loppuaikaan tehty video, paljon valokuvia, kirja, esineistön näkyvimpinä kylän monitoimitaloksi kunnostettu veturitalli, vaunuja sekä aiempia radalla kulkeneita muistuttava, Moskovasta ostettu, veturi. Pi kkuratamuseo on lajissaan ainutlaatuinen Suomessa.

Talkoovoimin kunnostettu Pajamäki toimii nykyisin Toholammin pitäjäntalona. Tällä perinteisellä hirsirakennuksella on ikää lähes pari sata vuotta ja on vanhin säilynyt maalaistalo Toholammilla. Itse tila merkittiin ensimmäisenä Toholammin veroluetteloihin - vuonna 1556. Pajamäki on puhdaslinjainen puurakentamisen ja metsä kulttuurin edustaja Lestijokilaaksossa. Valitettavan monet perinteiset talonpoikaistalot on jokilaaksosta hävitetty. Niitä ei saa rahallakaan takaisin! Erinäisiä kylmilleen jätettyjä taloja voitaisiin vielä pelastaa

Maisema ja matkailu

Lestijokilaakson maisema on Toholammilla luokiteltu kansallismaisemaksi. Joen jylhät kosket puustoisine rantoineen hakevat vertaisiaan Pohjanmaalla ja lähes koko Suomessa. Koskien, jokiuoman, peltojen, metsien, soiden ja jokilaakson kokonaisuuden merkitystä maiseman ja matkailun kehittämismielessä ei ole täysin hyödynnetty, vaikka oikeasuuntaisia yrityksiä on tehty. Jokilaakson matkailulle ei ole vielä löytynyt kunnon potkua.

Luonto- ja metsämatkailu ovat kuitenkin nopeimmin laajenevia elinkeinoja Suomessa ja maailmalla. Lestijokilaakson matkailun kehittämisellä voitaisiin tuosta kysynnän kasvusta lohkaista merkittävä siivu. Kalajoen mukaan saaminen Lestijokilaakson matkailun kehittämiseen olisi kuitenkin onnistumisen edellytys, koska Kalajoella jo nyt pysähtyy mittava määrä turisteja. Luonto- ja metsamatkailun kehittamishanke voitaisiin aloittaa ideariihella, jossa taman kirjan kirjoittajat ideoisivat jokilaaks on kehittamismahdollisuuksia. Muiksi osanottajiksi kutsuttaisiin Lestijarven, Toholammin, Kannuksen, Himangan, Lohtajan ja Kalajoen kuntien, yrittajien ja kansalaisjarjestojen seka matkailun kehittamiskeskuksen edustajia ja alan tutkijoita.

Ideariihen tuloksena voisi syntyä luonnos koko Lestijokilaakson ja Kalajoen kasittävästä kehittämishankkeesta, johon haettaisiin maakunnallista, kansallista ja EU-rahoitusta. Keskeistä suunnitelmassa olisi räätälöityjen matkailupakettien, kuten esimerkiksi kalastus-, melonta-, metsämatkailu- luontovalokuvaus-, lintuharrastus-, ratsastus-, hevoskärryllä ajelu-, pyöräily-, vaellus-, hiihto-, luistelu-, potkukelkkailu- seka autoilu-pakettien tuotekehittely. Yrittajien, matkailusta kiinnostuneiden maatilojen, kulttuurilaitosten sekä kuntien verkostoituminen seka alan koulutus ja markkinointi olisivat onnistumisen avain.

Lisatietoja:

Matti Palo puh. +822 880 4778, fax +822 873 3560

Tapio Salmela: puh. 0440 875 911, 06-875 911
sähköpostiosoiteella (kirjoita tapio.salmela etu- ja sukunimen paikalle), etunimi.sukunimi@kotinet.com

 

Palo, Matti, Tapio Salmela ja Esa Heino (toimittajat) 2004. LESTIJOKILAAKSON METSÄT JA VEDET - MAHDOLLISUUKSIA JA UHKIA.}{ Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 911. Metsäntutkimuslaitos, Kannuksen tutkimusasema. 88 sivua. 15 euroa. + toimituskulut 5 euroa. Kirjan myynti: Metsäntutkimuslaitos, Kirjasto. Puhelin 010 211 2200, faksi 010 211 2201, sähköposti


kotisivut yhdistykselle